HATS:n tarina

Mistä kaikki alkoi?

Ai, miten, missä ja milloin HATS–kvartetti syntyi? Syntyhetkeä tai -paikkaa on vaikea tarkkaan sanoa, mielipiteitä muistikuvineen on useampia – ainakin neljä. Joitain todennäköisiä kvartetin syntyyn vaikuttavia tekijöitä, joista tarina
koostuu, ovat seuraavat:

1. Rauman naiskuoropäivien nettisivuille on laitettu ilmoitus yhtyelaulukatselmuksesta. Naiskuoropäivistä, naisenergiasta ja iloisista tapaamisista innostuneet (suom. yllytyshullut) laulavaiset naiset lukivat netistä lisätietoja. Tämän jälkeistä tapahtumaketjua ei ole täysin pystytty rekonstruoimaan: kuka ajatteli mitä, kuka sanoi kenelle, mitä, missä ja milloin. Mutta emme sitä jääneet pähkimäänkään saati todistelemaan - lopputuloshan on pääasia!

2. Sähköposti kuorosiskoille (lue: yllytyshullut), lähetetty 9.1.2017:

Heips,

Olisitteks työ lähöös Raumalle? Naiskuoropäivillä järjestetään
yhtyelaulukatselmus (yhtye=ääni/stemma). Tässä olis kvartetti jos löydetään
sopivat laulut 8-12min acapella joista yksi laulu elävältä säveltäjältä.
Innostuitteko? :D
t. Ansu

3. Viestiketjua 17.1.2017: Kvartetin etunimien alkukirjaimista tulis: HATS. …

Ei se nimi ihan näin helposti löytynyt, mutta melkein. Yksi heitto oli mm. kuoronimestä johdettu Vappu-kullat, mutta se hyllytettiin äkkiä kohuotsikoiden pelossa: ”Vappu-kullilla taas loistava esitys”.

4. Vaput järjestivät Keski-Suomen käsityön museolla 25.11.2016 joulunavauksessa laulavan askartelukahvilan.

Museolla sai kokeilla teatterin vaatteita ja siitä tämä hassuttelukuva (We wish you a Merry Christmas ei valitettavasti kuvasta kuulu). Liekö tässä ollut jo joku etiäinen tulevasta?

Mitä sitten tapahtui?

No kokeillaan ainakin –itsehuijauksella kaikki olivat jo ihan täysillä lähdössä messiin. Ensimmäisissä harjoituksissa katsottiin mahdollisia lauluja ja joitain mahdottomiakin. Heti oli selvää, että tähän tähtitieteellisellä nopeudella lähestyvään katselmukseen ei ehditä uusia lauluja opetella, joten tuttuja nuotteja kehiin. Kaava oli mielipiteet, testaus, kommentit, joiden jälkeen valinta tai hylkäys. (Luuppi toistettiin muutaman kerran).

Rinnakkain lauluvalintojen kanssa arvottiin äänet. Yhteisöllinen sopuratkaisu oli, että kaikki laulavat ainakin yhden laulun ykkössopraanon, se kun ei kenenkään vakiorepertuaariin kuulu. Äänet jakoon ja harjoittelemaan: kaikille kotiläksyksi uutta stemmaa.

Sitten treenattiin aina kun aikaa liikeni: ennen harkkoja, pyhäaamuna, arki-iltana ja lopulta ihan koko ajan. Hiuksia kuivatessa huomasi pielistä suun liikkuvan, laulu ei vain kuulunut föönin yli. Treeneissä laulettiin ja naurettiin, tuskailtiin ja huviteltiin, soinnuteltiin ja kannustettiin, kokeiltiin ja pelleiltiin. Tosissaan yritettiin ja nauhoitettiin. Välillä onnistuttiin ja todettiin, että onnistuessaan soi kauniisti. Välillä hatutti! Vaihdettiin järjestystä (laulujen ja laulajien). Tässä vaiheessa mukaan tuli Laulu perunoiden kiehuessa. Olemme kovasti kiitollisia, kun saimme tekijältä esitysluvan.

Stemmojen, kvartettilaulun ja ykkössopraanon oheen liitettiin hatut. Jotenkin valittu kvartetin nimi sitä vaati. Joka stemmalle valittiin oma hattunsa. Harjoitteluun lisättiin hattujenvaihdot stemmojen vaihtumisen mukaan. A2 sai oikeutetusti silinterin ja S1 valkoisen häähatun. Väliäänille stetsoni ja baretti.

Ihan normaalilla kaavalla eteni tämäkin opiskelu: Onnistuu – ei onnistu – sointuu – ei tule mitään – hyvä tästä tulee – miksi ihmeessä lähdimme tähän - …

Ensiesityksenä ja kenraalina esitimme pari laulua Tuulantein konsertissa viikkoa ennen H-hetkeä. Kivasti meni, yleisökin kannusti. Alamme olla valmiita

Viimeisen viikon paniikki

Osa 1: mitä laitetaan hattujen alle, eli vaatetus. Sovittu, rento farkut ja värikäs paita vaihtui vielä viimeisellä viikolla tiimipaitoihin jotenkin seuraavasti:

- pitäskö kuitenkin…? voin käydä huomenna kysymässä, jos vain ehdin.

- joo, oli värivaihtoehtoja. kuka pääsisi huomenna kaupalle?

- mä näin unta, että olitte kaikki joissain röyhelöpuvuissa, kun tulin sovituskopeille.

- mä näin sellaista, että meille sanottiin, ettei näin pieniä sarjoja paineta.

- mulle Hilkka sanoi viime yönä, että nyt ei säädetä enää mitään ylimääräisiä kuvioita niihin paitoihin.

- A-ryhmä valmiina palvelukseen. Paikalla.

- Ässä töissä. Tee tuuraa (kahvit jää väliin).

Näistä tuli hienot

Viimeisen viikon paniikki - osa 2: Apua! Olenko sekoamassa? Siis riehuuko ne perunat vai kiehuu?!?

Viimeisen viikon paniikki - osa 3: Meneekö laulujen esitysaika sittenkin yli? Pitäisikö jättää jotain pois?

Pienen selvittelyn jälkeen saamme asiantuntevalta tuomariltamme, Annelilta, vahvistuksen, jonka mukaan kyseessä on soiva kesto – ja vielä perään selventävän kommentin, että jollei soi, niin voi lavalla mennä pitkäänkin.

Raumal

Hilkka ja Ansu saapuivat aurinkoisel Raumal jo hyvissä ajoin; Terhi ja Sirkkukin hyvän sään aikana. Painettu esite tekee vaikutuksen: tämä on totta! Pientä huminaa hatussa ja jännittynyttä hymynkaretta naamalla.

Ei ole ollut tällaista jännitystä kuin pikkutyttönä. Kuorolaulun hyvistä vaikutuksista on kirjoitettu paljon. Kokemamme perusteella lisäisimme listaan vielä tehokkaan luomukonstin matkaummetuksen laukaisuun: ilmoittaudu katselmukseen, niin johan maha toimii! Ei ummetus vaivaa. Luomulääke ummetukseen. On tehokas.

Kuuluttaja spiikkaa HATSit lavalle. Sydän hakkaa. Sanat löytyvät jostain muistin uumenista. Sävelet osuvat useimmiten kohdalleen. Ääntäkin tulee eikä se hirtä kurkkuun kiinni. Tutut ja tuntemattomat kasvot yleisössä kannustavat. Pian esitys on ohi. Tuomarit ovat yksimielisiä siitä, että paras vetomme on Laulu perunoiden kiehuessa. Onneksi kuulemme vasta myöhemmin, että Anneli-tuomarin allergiatiedot eivät ole saavuttaneet ruokalaa etukäteen, vaan ne tulevat yllätyksenä. Sen seurauksena Anneli on saanut lounaaksi juuri ennen esitystämme pelkkiä perunoita!

Sitten katsomoon nauttimaan Mukana–kvartetin upeasta esityksestä. Siinä on tavoitetta!

Tuomarit jäävät vielä tilaisuuden jälkeen juttelemaan ja vastailemaan kysymyksiimme. Saamme hyviä kehitysideoita ja vinkkejä. Ja toiston ohjeesta harjoitella esiintymistä aina tilaisuuden tullen, ja luoda niitä tilaisuuksia. Siispä tuumasta toimeen: heti samana iltana hotellilla käymme kuorosiskojen hotellihuoneissa laulamassa.

Kokemusta rikkaampana Päivä taiteilijana on ohi. Mutta se ei jäänyt huomiotta. Saimme paljon positiivista palautetta ja kannustusta – kiitos ihan kaikille! Tuntuu upealta. Aamukahvi on mennä väärään kurkkuun, kun myös paikallislehti on noteerannut esityksemme.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan huikea. On kiva laulaa ja vielä hienompaa on laulaa yhdessä. Matkan varrella on saatu monta mukavaa muistoa ja monet naurut on naurettu. Lisäksi opimme paljon paitsi noista lauluista, myös itsestämme ja kyvystämme laulaa ja sietää jännitystä, sekä tavastamme lähteä kohti uutta, kuin myös luottamuksesta, itseemme ja toisiimme. Ilman esitystä ja sen tuomaa harjoittelupakkoa, paniikkia ja jännitystä, paljon olisi jäänyt kokematta. Kuitenkin tärkeintä on matka: harjoittelu, tekeminen, kokeilut, onnistumiset, pettymiset ja niiden voittamiset; kehittyminen, sitkeys jatkaa ja usko onnistumiseen.

Tunnustetaan myös se, ettei tempauksestamme seurannut pelkkää glooriaa ja kunniaa. Yksi tunnustaa, että tytär ei enää lähde äitinsä kanssa edes saunaan, syystä että: en kestä, kun laulat koko ajan. Ehkä samasta syystä huomaamme pitkittyneitä katseita lähikaupan hevi-osastolla. Kokonaiskokemus on silti reippaasti plussan puolella!

Haluamme haastaa kuoronaiset treenaamaan ja esittämään kvartettilaulua. Siinä voi vaikka yllättyä!

Vielä alkuviikosta liitelemme jalat tukevasti 20 cm maanpinnasta. Takaisin arkeen, kokemusta rikkaampana. Hymy ei hyydy naamalta. Perunat kiehuvat. Laulattaa!

Ja mihin tämä kaikki johtikaan....

Naiskuoropäivillä 2019 yhtyelaulukisassa tuli jo kolmas sija! Katso kvartetin versio Java Jivesta YouTubessa https://www.youtube.com/watch?v=LzEe1QULi_c